“Tiistaina 1/1∙2019
Rakas Jumala, siunaa ja varjele ja ole aina kanssani. Kiitos kaikesta.
ღ
Kello on 12.25 aloittaessani herättyäni jo ennen puolta päivää ilman, että olisin nukkunut erityisen hyvin oltuani aamulla vielä kuuden jälkeen hereillä. Herätessäni lima ahdisti taas keuhkoputkissa, etenkin oikean puolen vaivatessa, ja oikea sierain oli ylhäältä asti tukossa kuten yleensä aina, niin pitkään kuin muistan. Otettuani äsken muutaman palan suklaata kahvin kanssa missä se taas tuntuikaan hetken kuluttua? Päässä, kutinan alettua nyt ylhäällä takaraivolla oikealla puolella. Hiljentyessään kirjoittamaan tuollaiset huomaa niin hyvin yrittäessään keskittyä ajatuksiinsa. Noustuani tänään ylös vessaan ja harjattuani puhtaan tukkani se laskostui kuhmun kohdalta entistä selkeämpänä tehdessään pitkälle matkaa jakauksen päälaelta hieman vasemmalle takaraivoon. Itse asiassa kohouma näkyy koko ajan nykyään, tänäänkin jo ennen kuin harjasin tukkaani, isona alueena, josta tukka on laskostunut pois. Katsottuani vanhoja valokuvia, muun muassa toukokuun 26. päivältä vuodelta 2017 seisoessani selin kameraan päin takaraivollani oleva jakaus näkyy jo hyvin, eikä tuosta kulu kauan, kun kaadun suoralla tiellä tasapainoni menettäen syyskuun 12. päivänä samana vuonna niin, että murran vasemman nilkkani, joka ei ole parantunut vieläkään entiselleen. Muutamana viime päivänä nenässäni on väreillyt outo elohiiri, ensin oikealla ja sitten vasemmalla puolella kuten viime yönäkin, jolloin kävimme katsomassa ilotulitusta korkealla Pispalanharjulla näkemättä sankan lumisateen takia juuri mitään.”