“Torstaina 3/1∙2019
Rakas Jumala, siunaa ja varjele ja ole aina kanssani. Kiitos kaikesta.
ღ
Kello on 13.55 aloittaessani jatkettuani uniani vielä aamulla herättyäni jossain vaiheessa korvatulppa korvassani. Nyt päälakeani kutisee ja kalvaa taas tutusta kohtaa syötyäni pari joulukonvehtia kahvin kanssa. Ennen ylösnousua muistin ja jaksoin ottaa Xlearia saatuani oikean sieraimen sen verran auki, että sain aineen menemään otsaonteloon selällään maaten ja roikottaessani päätäni sängynreunalta alaspäin. Oikean otsaontelokanavan turvottaessa tulehtuneena lima ei pääse laskemaan oikeasta otsaontelosta alas niin kuin vasemmalla, joka on leikattu eri tekniikalla ja aina avoin. Xlear auttaa vain hetkeksi oikean puolen jatkaessa kalvamistaan lääkäreiden jätettyä minut tähän kuntoon kärsimään. Päätäni kalvaa ylhäältä päälaeltakin niin hirveästi nyt, ettei siellä mitään hyvää tapahdu, se on varma se. Mieleeni tulee aivan kevättalvi, kesä ja syksy 2010 odottaessani hirveässä poskiontelosäryssäni pääsyä korvapolille lopputuloksena se, että kaksi hammastanikin kuoli epänormaalilla tavalla kipeän poskiontelon alapuolelta syksyllä 2010 vain parin viikon välein. Nyt tauti on edennyt päähäni ja minut on jätetty täällä vain kitumaan ilman, että päätäni olisi koskettu pikkusormellakaan syksyn 2016 lähetteen jälkeen.”