miskarafael

9.5: Töissä. Kaikki hommat hoidettu. Aikaa kuluu someja selatessa. Ärsyttää. Koko ajan on puhelin tai jokin sähkönen vempele ärsykkeineen ympärillä. Ihan huomaamatta tulee otettua puhelin käteen ja selattua uutisia tai somea. Ei oo enään samalla lailla ärsykkeetöntä aikaa, kun ennen puhelimia ja sovelluksia. Ei oo aikaa vain olla omine ajatuksineen. Pitänee vähentää puhelimen käyttöä.

18.5: Tunnen eläväni. Aina kun palaan yömyöhällä kotiin kesäiltoina ja on kaunista. Aurinko laskee horisonttiin, linnut laulaa ja puiden lehdet tuoksuu. Kaunista. Ihmeellinen ja voimaannuttava tunne.

21.5: Viisijalkainen hämähäkki. Eteisen katossa hengasi viisijalkainen hämähäkki. Kaveri on varmaan nähny elämää kun on kolme jalkaa menettäny. Taistellu hengestään kärpäsiä vastaan tai jotain. Kova luu.

22.5: Kello on 0.23. Oon koittanut saada unta jo yli tunnin. Kuuma ilma haittaa nukahtamista. Tässä mieli poukkoilee paikasta toiseen, ajatuksesta ajatukseen. Seuraava pyöri mielessä muita pidempään. Lienee ylöskirjoittamisen arvoinen. Hyvä ystävä alkoi seurustelemaan jokin aika sitten. Se on niin innoissaan kumppanistaan ja puhuu siitä kaikkea hyvää. Oon niin onnellinen mun ystävän puolesta. Olis ihanaa, että itselläkin olisi se tyyppi, kenestä olla innostunut ja kenestä välittää. Mut sit rupeen miettimään näitä vanhoja pariskuntia joita pyörii, ympärille, perhe, asuminen sun muu. Haluisin, että ympärillä on ystäviä ja vaikka joku kommuuni tai vastaava, tiivis piiri. Ahdistaa ajatus, että pitäisi rakastua, muuttaa yhteen, mennä naimisiin, hankkia lapsia ja sitten tulla läheisriippuvaiseks siitä kumppanista niinku kaikki mummelit ja papat. Tai ehkei läheisriippuvainen, mut sellanen, että kaikki tehdään kumppanin kanssa, eikä nähdä frendejä tai olla enää oma persoona. Enemmänkin pariskunnan puolikas. Miten voisin elää silleen, että kaikki rakentuis tiiviin piirin ympärille? Hankala sanallistaa tätä fiilistä. En tiedä, mitä elämältä haluan. Mutta ajatus perinteisestä vanhemisen mallista ahdistaa – ihan vitusti. Helkkari. Mä en tykkää näistä eksistentialisista kriiseistä. Vittu.

15.6: Ismon keikka Olympialla. Ekaa kertaa yksin keikalla ja Olympialla. Jännitti pirusti lähtee. Sen takia varmaan tuli kiskastua kolme lasia punkkua ennen lähtöä. Ainakin rentoutti oloa. Olo helpottu sitten kun oottelin keikan alkua, n. 10 minuuttia sisäänpääsystä. Keikka oli upee. Ismo bändeineen veti uudelta levyltä kamaa ja sun muuta. Etenkin siekkarifanina sytytti säkenöivä voima ja peltirumpu. Peltirummun aikana pompin ja heiluin kun hullu. Hiki tuli kun musiikki vei mennessään. Jumalauta en oo varmaan hymyilly ikinä näin paljon parin tunnin aikavälillä kun tuolla. Äänikin käheenä kun lauloin mukana ja huusin. Enivei jumalauta mikä keikka. Onneks uskalsin lähtee yksin uuteen paikkaan. Hieno kokemus. Elämä hymyilee. Elämä voittaa. Tunnen eläväni.

25.6: Roadtripillä. Kolarissa oli hauska tapaus. Pysähdyttiin k-marketille jäätelölle ja kun mentiin takas autoon niin lauma paarmoja lensi ryminällä autoon. Aina kun yritettiin avata ovea että paarmat lentäis pois niin tilalle tuli kaks lisää yhden lähtevän tilalle. Lopulta ehdotin että autoon äkkiä ja toimitetaan paarmat käärityllä Aamulehdellä. Näin tehtiin, paitsi pikkuveli jäi paarmakammossa pihalle. Hutkin menemään ja paarmoista selvittiin. Aikamoinen taistelu oli. Ne ei ollu mitään Rtelä-Suomen pieniä paarmoja vaan sellasia suolapähkinän paksusia veijareita. Kunnon morsoja. Viimeiset 100 kilsaa suomineidon käsivarressa oli todella kaunista. Sato vettä tihkuttaen, taivas oli täynnä tummia pilviä jotka peitti kaukana siintävien tunturien huiput. Todella kaunista. Ihan kun jostain fantasiamaailmasta. Lisäks pilvipeite rakoili yhden metsän kohdalla siten, että auringonsäteet valaisi yhden pläntin metsästä kun ympärillä oli varjoista ja pimeää. Kaunista. Samoin Kilpisjärvi. Tosi jylhät maisemat. Retkeilykeskus jossa yövytään on ihan Saanan juurella. Jumaleisson se on valtava tunturi. Huippu peittyy pilviin.

26.6: Ismo Alangon sanoin: Aikamme ilmiöitä. Luontopolulla tervehditään. Näin tänään myös Saanatunturilla. Kaupungilla kun kävelee tuntematon tyyppi vastaan, ei edes katsota välttämättä toista silmiin. Luonnossa tervehditään lähes poikkeuksetta. Oletin, että tunturilla tervehtimiskulttuuri poikkeaisi metsäpolun tervehtimiskulttuurista siten, että kauempana olevia ihmisiä ei tervehdittäisi, koska lääniä riittää ihmisten välttämiseen. Polulla vastaan tullessa tervehtiminen on siksi pakko, koska toista ihmistä ei voi välttää. Luulin väärin. Useammankin metrin päässä olevat ihmiset hakivat katsekontaktia ja tervehtivät ja toisinpäin. lmeisesti tervehtimistä ei yritetä vältellä. Sama meininki jatkui Norjassa, eli kyseessä ei ole vain kansallinen ilmiö. Tästä pitäisi tehdä sosiaalipsykologinen ja sosiologinen tutkimus.

15.7: Frendien kanssa automatkalla. Biisinä Billy Idolin Eyes Without A Face. Mulle heräs ajatus: kumpi olisi pelottavampi nähdä pimeässä; silmät ilman kasvoja vai kasvot ilman silmiä?

3.8: Omillaan asumisesta. Tuntuu oudolta asua omillaan. Lähinnä siks, että kaikki rutiinit ja asiat, joihin on tottunu ja jotka on ollu samoja koko elämän tähän mennessä, yhtäkkiä katoaa. Tuntuu oudolta se muutos. Ahdistavalta. Tänään kävin aamulla suihkussa ja tuntui oudolta sen takia että mun kylppäri on erilainen kuin lapsuudenkodissa. Siellä on lasiseinät suihkukopissa, nyt on suihkuverho. Tämmönen näin pieni asia sai aikaan ahdistuksen muutoksesta. Jännää.