miska rafael

Toiveenani on sosialistinen yhteiskunta. Sen saavuttamiseksi tarvitaan hurjasti muutoksia. Mielestäni meidän tulisi aloittaa demokratian lisäämisellä ja kehittämisellä. Vahvalla, jokaiselle elämän osa-alueelle ulottuvalla demokratialla varmistamme, että päätökset tehdään enemmistön, ei pienen eliitin edun perusteella.

Suomessa valitaan neljän vuoden välein eduskuntavaaleissa 200 kansanedustajaa. Nykyjärjestelmän ongelma on se, etteivät valitut kansanedustajat ole edustava otos yhteiskunnastamme. Kansanedustajat ovat keskimäärin hyvätuloisia ja omaavat ylemmän asteen korkeakoulututkinnon. Pienituloisen ja matalammin koulutetun, kuten lähihoitajan, on paljon haastavampaa päästä kansanedustajaksi kuin esimerkiksi psykologin.

Kansanedustajaksi pääsemiseen vaaditaan pääomaa. Politiikasta-lehden vuonna 2019 toteuttaman tutkimuksen mukaan vuonna 2019 eduskuntaan valitut kansanedustajat käyttivät vaaleihin keskimäärin noin 37 000 euroa. Ylen mukaan tänä vuonna valitut kansanedustajat käyttivät vaaleihin keskimäärin noin 32 000 euroa.

Demokratian kannalta tämä on erittäin ongelmallista. Ei ole oikein, että kansanedustajaksi päästäkseen joutuu käyttämään rahaa suomalaisen mediaanivuosipalkan verran. Eihän mediaanikansalaisella ole minkäänlaisia mahdollisuuksia saada ääntään kuuluviin.

Poliittisten päätösten tulisi edustaa enemmistön mielipiteitä. Näin ei kuitenkaan aina ole. Hallitustunnusteluja johtava Petteri Orpo on esittänyt, että tulevan neljän vuoden aikana terveydenhuollosta “tehostettaisiin” eli leikattaisiin miljardi euroa. Ehdotus on aiheuttanut ärtymystä ja vihaa, eikä sillä todellakaan ole kansalaisten enemmistön tukea. Jää nähtäväksi, leikataanko sotesta, mutta päättäjät voivat käytännössä tehdä mitä vain, kunhan se menee eduskunnassa läpi.

Toisena esimerkkinä on Tampereen kunnanvaltuusto päätös tämän vuoden tammikuussa yhtiöittää Tampereen vesilaitos. Päätös siirtää vesilaitosta koskevat päätökset pois demokraattisen kontrollin alta yhtiöitetyn vesilaitoksen johdolle. Päätöstä vastustettiin ja vastustetaan laajasti. Kansan enemmistön mielipiteellä ei ole väliä, kun poliitikot kabineteissaan tekevät mitä haluavat.

Yllä mainituista syistä demokratiaa tulee kehittää. Yksi konkreettinen vaihtoehto olisi muuttaa kansanedustajien valintatapaa. Samaa voisi tietenkin soveltaa kunnallisella tasolla. Kaikki äänioikeutetut saisivat asettua ehdolle ja näistä ehdolle asettuvista valittaisiin arvalla kansanedustajat. Tällöin jokaisella äänioikeutetulla olisi sosioekonomisesta asemasta riippumatta yhtäläinen mahdollisuus päästä kansanedustajaksi. Lisäksi kansanedustajien otos olisi enemmän suomalaisen yhteiskunnan rakennetta edustava. Siis, mikäli ihmiset kaikista tuloluokista ja erilaisista asemista lähtisivät ehdolle. Tällöin — ainakin teoriassa — eduskunnan päätökset olisivat kansalaisten enemmistön ajatuksen mukaisia.

Toinen vaihtoehto olisi lisätä suoraa demokratiaa. Nykyinen, vaaleilla valitun eduskunnan tehtävä olisi suunnitella ja tehdä lakialoitteita, joista päätetään kansanäänestyksillä. Tässä mallissa enemmistöllä olisi eniten valtaa, mutta se vaatisi kansalaisilta aktiivista osallistumista yhteiskunnallisten asioiden seuraamisessa. Mikäli näin ei tapahdu, äänestävät ihmiset tietämättä äänestämänsä kannan vaikutuksista. Näin kävi esimerkiksi Iso-Britanniassa Brexit-äänestyksen kanssa. Kansanäänestyksen jälkeen uutisoitiin, että osa Brexitin puolesta äänestäneistä ei tiennyt, mitä brexit käytännössä tarkoitti. Jotta suora demokratia toimisi kunnolla, tarvittaisiin kunnollista, laadukasta tiedotusta ja kanavia yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Yllä mainitussa mallissa lakipykälistä ja lakien sisällöistä päättäisi edelleen vaaleilla valittu eduskunta ja kansalaisille jäisi käytännössä mahdollisuus sanoa kyllä tai ei. Kolmas malli demokratian kehittämiselle voisi siis olla yhdistelmä kahta edellä mainittua järjestelmää: Arvalla valittu eduskunta, jonka tehtävänä on lakialoitteiden valmistelu ja tekeminen. Päätökset tehdään kansanäänestyksin.

Lisäksi tarvitaan muitakin muotoja osallistua yhteiskunnan kehittämiseen, kuten kansalaisaloite. Piraattipuolue esittää vuoden 2023 vaaliohjelmassa, että kansalaisaloitteiden allekirjoitusraja lasketaan 20 000:een. Mielestäni idea on hyvä. Tällöin kansalaisten ideat tulisivat paremmin kuulluiksi. Lisäksi pitäisi tehdä lakimuutos, etteivät kansalaisaloitteet raukeaisi eduskunnan vaihtuessa. Koska kansalaisaloitteet raukeavat, eivät ne ole kovin tehokas tapa vaikuttaa lainsäädäntöön.

Ylempänä mainitsin Tampereen vesilaitoksen yhtiöittämisestä. Yhtiömalli, myös julkisesti omistettuna, on ongelma, koska se ei ole demokraattisen päätösvallan alainen. Julkisomisteiset yritykset tulisi purkaa ja korvata liikelaitosmallilla. Näin esimerkiksi Fortumia ja Finnairia koskevat päätökset olisivat tiukemmin demokraattisessa kontrollissa, eivätkä yksittäiset, rahanahneet ihmiset voisi tehdä enemmistöä haittaavia päätöksiä vasten enemmistön tahtoa.

Demokratia on työkalu paremman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan luomiseen. Demokratiaa tulee lisätä päätöksenteossa ja valtaa tulee hajauttaa useammalle yksilölle yhteiskunnassa. Siten voimme varmistaa, että päätökset ovat hyödyttävät enemmistöä, eivätkä pientä, kapitalistista eliittiä. Tie sosialismiin on demokratia.

30.1. Bussilla sivarista kotiin. Miksi ihmisillä on kiire painaa sitä bussin stop-nappia ja päästä keskioville? Äsken vastapäätä istuva nainen painoi nappia ja hyppäsi paikaltaan jo edellisellä pysäkillä, vauhdikkaasti sujahtaen keskioville. Miksi kiire? Tämmönen tapa tuntuu olevan tosi monella, että tungeksitaan sinne keskioville kun bussi on liikkeessä. Ihan hyvin voi nousta penkiltä sitten kun se bussi on pysähtyneenä siinä pysäkillä. Ei sitten mene nurin jos tulee äkkijarrutus tai semmoista.

31.1. Katsoin “Requiem for a dream”:in. Loppua kohden kun alkoi eskaloitumaan, veti todella hijaseks. Kaikki kärsi ja kärsi ja suurin syy oli, ettei huumeriippuvuuden uhreja nähty ihmisinä vaan “roskana”. Sai pohtimaan amerikan hyvinvointivaltion puutetta ja sen ongelmia. Ylipäätään sitä, miten huumeriippuvaisiin suhtaudutaan ja kuinka heitä dehumanisoidaan. Sattui katsoa toi elokuva. Todella rankka. Tuntu kropassa ihan kipua. Vaikuttava teos. En katsoisi uudestaan.

26.4. Mistä johtuu että välillä alkaa soimaan päässä eri biisejä? Ei niinku korvamatona, mutta mieleen pulpahtaa jonkun biisin sanoja. Eilen pyörittelin Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maata, vaikka en oo sitäkään biisiä vuosiin kuullut missään. Tänään Billie Eilishin Overheated hyppäsi esiin mielen sopukoista kun keitin puuroa. Jännä ilmiö.

2.5. Maailmanlopun sää. Rauhaniemen rannassa. Aurinko laskee näsijärven horisontin taakse. Voimakas tuuli. On satanut, ilma on kostea. Horisontissa on suuri pilvi, jonka laskeva aurinko valaisee kauniin punaiseksi. Seesteinen, pysähtynyt hetki, mutta kova tuuli ja aallokko. Ristiriita: Samaan aikaan rauha ja virittyneisyys. Jos ja kun maailmanloppu tulee, kuvittelen että tällainen sää olisi myös silloin.

Viha, ennakkoluulot, rasismi ja empatiakyvyttömyys voittivat tämän vuoden eduskuntavaalit — saivathan perussuomalaiset viidesosan annetuista äänistä. Persujen korkea kannatus kuvastavaa suomalaista arvomaailmaa: Jopa viidesosa suomalaisista on ennakkoluuloisia, empatiakyvyttömiä rasisteja.

Olen lopen kyllästynyt kuulemaan persuja puolustavien tahojen “perusteluja” siitä, kuinka persut eivät ole vihaa lietsova ja rasistinen puolue. Kerta toisensa jälkeen persut ovat toimillaan osoittaneet olevansa rasisteja. Alla muutama esimerkki.

Vuonna 2020 perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää vertasi eduskunnassa käydyssä keskustelussa maahanmuuttajia vieraslajeihin. Valtakunnansyyttäjä pyysi eduskunnalta lupaa asettaa Mäenpää syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Suomen perustuslain mukaan kansanedustaja voidaan asettaa syytteeseen eduskunnassa sanomiensa asioiden perusteella vain, mikäli viiden kuudesosan enemmistö eduskunnasta puoltaa sitä. Kuten arvata saattaa — perussuomalaiset estivät syyttämispäätöksen tekemisen. Puolue siis hyväksyi rasismin ja esti oikeuden toteutumisen politikoimalla syyttämispäätöksen kanssa. Perussuomalaisia ei kiinnosta oikeusvaltioperiaate.

Toisena esimerkkinä on perussuomalaisissa suurta kannatusta nauttiva Jussi Halla-Aho. “Halla-aho väitti vuonna 2003 blogissaan joutuneensa homoseksuaalin ahdistelemaksi helsinkiläisessä puistossa. Hän kirjoitti miettineensä aseen hakemista ja homoseksuaalin päähän ampumista. Hän pohti, ylittäisikö siitä seuraava hekuma vankilatuomion aiheuttaman harmistuksen. Hän myös kertoi pitävänsä väkivaltaa aliarvostettuna ongelmanratkaisukeinona.” (wikipedia.org, hakusanalla Jussi Halla-aho, luettu 20.4.2023) Halla-Aho on ollut persujen ääniharava useissa vaaleissa.

Persujen puheenjohtajan Riikka Purran mukaan persujen tavoitteena on nolla maahanmuuttajaa. Se tarkoittaisi, ettei Suomeen muuttaisi yhtään ihmisiä muualta maailmasta. Persujen visiossa on siis etnonationalistinen valtio.

Lisäksi Purra sanoi viime viikolla Helsingin sanomien haastattelussa, että “Empatia ei sovi politiikan ohjenuoraksi.” Kylmäävä lausunto. Empatiaa tarvitaan oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamiseen. Miten hyvätuloinen poliitikko voi tehdä oikeita päätöksiä vammaisen, työttömän tai muuten huono-osaisten aseman parantamiseksi, jos ei pysty ymmärtämään toista? Ei empaattinen ihminen halua leikata huono-osaisimmilta, koska ymmärtää sen vaikutukset näiden elämään. Päätökset vaikuttavat aina toiseen, todelliseen ihmiseen. Jos sitä ei ymmärretä eikä haluta nähdä, ei yhteiskuntamme ole menossa hyvään suuntaan.

Valkoisena cis-miehenä en ole kokenut vihaa tai rasismia omalla kohdallani, mutta olen nähnyt, kuinka sallittua se on yhteiskunnassamme. Eilen humalainen mies pysähtyi puhumaan minulle ja kaverilleni kotikulmillani. Ei mennyt viittäkään minuuttia, kun mies rennosti avautui natsismistaan ja teki natsitervehdyksen useampaan kertaan. Viime viikolla kuulin erään naishenkilön puhuvan romaneista rasistisilla haukkumanimillä. Hän puhui rennosti arkiseen tapaan.

Näitä kahta rasistia yhdistää se, etteivät he pelänneet tuoda rasismiaan julki. Rasismi on yhteiskunnassamme niin arkista, että rasistit uskaltavat avautua rasistisista ajatuksistaan täysin ventovieraalle vailla omatunnon tuskia. Rasistin ei tarvitse piilotella tai hävetä ajatuksiaan. Niin sallittua rasismi Suomessa on.

Siksi tarvitsemme turvaverkkoja, laadukasta koulutusta sekä monikulttuurista yhteiskuntaa. Näiden avulla voimme vähentää ennakkoluuloja, opettaa tunnetaitoja, empatiaa ja erilaisten ihmisten kohtaamista. Toivon hartaasti, että saisimme tulevaisuudessa elää suvaitsevassa yhteiskunnassa.

Edesmennyt brittiläinen filosofi Mark Fisher käyttää käsitettä “capitalist realism” (kapitalistinen realismi) kuvaamaan yhteiskuntamme tilaa 2010-luvulla kirjassaan Capitalist Realism: Is There No Alternative? Fisherin teesi on, että kapitalismi on hyväksytty yhteiskunnassa ainoana toimivana taloudellisena sekä poliittisena järjestelmänä ja vaihtoehdon löytäminen sille on mahdotonta.

Fisherin teesi pätee edelleen neljätoista vuotta kirjan julkaisusta. Elämme edelleen kapitalistisessa realismissa. Teollistumisen ja globalisaation myötä kapitalismi on levinnyt jokaiseen nurkkaan maapallolla. Valtioiden kytkeytyminen kansainvälisiin markkinoihin on aiheuttanut riippuvuuden kapitalismiin, mikä vain vahvistaa nykyistä tilaa ja tekee lähes mahdottomaksi sen muuttamisen.

Nykytilan kestämättömyyteen on herätty muun muassa ilmastokriisin myötä. On huomattu, että suuret tuloerot eivät lisää hyvinvointia yhteiskunnassa. On tajuttu, että jotain pitää tehdä. Puolueilla on erilaisia ratkaisuja aina päästöjen vähentämisestä tuloerojen tasoittamiseen progressiivisella verotuksella. Nämä ideat sijoittuvat kuitenkin aina kapitalistisen diskurssin sisälle. Suomen eduskunnassa ei tietääkseni ole puhuttu kapitalismin korvaamisesta toisella talousjärjestelmällä.

Vaikka vihreitä kiinnostaa ilmastokriisi ja luontokato, ei heitä turhaan haukuta kokoomuksen puisto-osastoksi. Ovathan vihreiden poliittisen ohjelman taloutta koskevat linjaukset markkinatalousmyönteisiä. Ilmastokriisi johtuu fossiilikapitalismista, johon tämänhetkinen maailmamme ja elintasomme perustuvat. Vihreät haluavat “vihreää” kapitalismia. Heidän visiossaan on “päästöttömiä” autoja ja kaikki kuluttavat onnellisesti “päästöttömiä” tuotteita. Se ei toimi. Kapitalismi pohjautuu loputtomaan talouskasvuun, mikä on mahdotonta, koska syklisesti uusiutuvia luonnonvaroja on rajallinen määrä. Mikäli kulutus vähenee — tulee talouskriisi. Kulutusta ei voida jatkaa samaan tahtiin, koska luonnonvarat ehtyvät.

Demaritkin ovat myyneet sielunsa saatanalle. Kapitalistinen realismi paistaa läpi heidänkin talousohjelmassaan. Kauas on tultu Forssan ohjelman ajoista, jolloin tavoitteena oli poliittisin keinoin lakkauttaa yksityinen tuotanto, siirtää tuotantovälineet valtion omistukseen ja siirtyä sosialismiin.

Oikeisto taas suorastaan palvoo kapitalismia. Kokoomus, keskusta, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit haluavat vahvempaa uusliberaalia politiikkaa, mikä ohjaisi meitä yhä suurempaan ahdinkoon.

Suomessa ainoa kapitalistista realismia vastaan taisteleva eduskuntapuolue on Vasemmistoliitto. Lisäksi kapitalismia vastustaa tietysti Suomen kommunistinen puolue, mutta se ei alle prosenttiyksikön kokoisella kannatuksellaan ole lähelläkään pääsyä eduskuntaan. Vasemmistoliiton periaateohjelma on epäselvä: Vasemmisto sanoo vastustavansa globaalikapitalismia, mutta ei kerro konkreettisia vaihtoehtoja nykyiselle talousjärjestelmälle.

Kapitalistinen realismi tekee hankalaksi kuvitella toisenlaisen yhteiskunnan. Kun on syntynyt kapitalistiseen maailmaan ja elänyt sen sääntöjen mukaan taaperosta saakka, on hankala rikkoa sisäisiä malleja ja kuvitella yhteiskunnan järjestämistä toisella tavalla. Ehkä siksi vasemmistolla ei ole konkreettisia ehdotuksia uuden talousjärjestelmän pohjaksi?

Pettymyksekseni, tämän vuoden eduskuntavaaleja edeltävissä tenteissä vasemmisto ei kertaakaan puhunut kapitalismin turmiollisuudesta tai sen korvaamisesta sosialismilla (tai mikä vasemmistoliiton visio onkaan, siitä kun ei periaateohjelman perusteella saa selkeää kuvaa). Sen sijaan se keskittyi lähinnä kiistelemään kapitalistisen järjestelmän sisällä tehtävistä muutoksista oikeiston kanssa, mikä on valitettavaa. Kiistelemällä kapitalistisen järjestelmän muutoksista ei päästä lähemmäs ratkaisua — eli sosialismiin siirtymistä.

Kapitalismin vääryyksistä voisi kirjoittaa vaikka kirjasarjan. Prosentti maailman väestöstä omistaa enemmän kuin loput 99 prosenttia. Maapalloa raiskataan rahankuvat silmissä: Luonnonvarat hupenevat turhaan krääsään ja pikamuotiin — tavaroihin, joita käytetään vain kerran tai kaksi.

Suomalaiset kuluttivat tänä vuonna oman osuutensa maapallon vuotuisesti uusiutuvista luonnonvaroista jo 31. maaliskuuta. Viime vuonna koko maapallon väestö käytti uusiutuvat luonnonvarat loppuun 28. heinäkuuta. Ilmastokriisi on kapitalismin tuote, jota ei voida ratkaista kapitalismilla. Jos kulutusta ei kaikkialla maalmassa vähennetä huomattavasti, Suomessa kolmasosaan — napajäät sulavat, päiväntasaajan alueet muuttuvat elinkelvottomiksi ja Golf-virta pysähtyy — näin esimerkiksi.

Pelastaaksemme maapallon ja ihmiskunnan, on kapitalismista siirryttävä maapallon kestokyvyn ja ihmiset huomioivaan sosialismiin. Talouden pitää olla ihmistä varten, ei toisinpäin.

Eduskuntavaalien tulos järkyttää. Ahdistaa ja pelottaa. Hallituspohjaa ei vielä ole, mutta on selvää, että kokoomuksesta tulee pääministeripuolue. Kun hallitusneuvottelut on käyty ja Petteri Orpo pääsee heilumaan saksiensa kanssa, ei hyvinvointivaltiosta jää jäljelle kuin valtio.

Kokoomus aikoo tulevalla kaudella toteuttaa samanlaista politiikkaa, kuin Sipilän hallitus omalla kaudellaan. Luvassa on siis keppiä työttömille, tuskaa vähäosaisille ja veronkevennyksiä rikkaille. Orpon mukaan valtion menoja on tasapainotettava ja hankalia päätöksiä tehtävä. Nämä “hankalat päätökset” kuitenkin koskevat vain pienituloisia ja vähäosaisia. Kokoomuksen asialistalla ei esimerkiksi ole verotuksen porsaanreikien tukkimista tai veronkorotuksia varakkaille. Valtiontalouden talkoisiin osallistetaan vain huonossa asemassa olevat.

Koulutuksesta kokoomus ei omien sanojensa mukaan aio leikata, mutta sitä en usko pätkääkään. Samaa kokoomus lupasi vuoden 2015 vaaleissa, mutta kuinkas kävikään – koulutuksesta leikattiin noin 690 miljoonaa euroa yhdessä keskustan ja perussuomalaisten kanssa.

Hulluin ehdotus on miljardin leikkaaminen sote-palveluista. Kokoomuksella ei edes ole selkärankaa sen vertaa, että uskaltaisi kutsua miljardileikkausta leikkaukseksi. Heidän mukaansa on kyse “tehostamisesta”. Sote-palvelut ovat kriisissä – on pulaa niin hoitajista, lääkäreistä kuin sairaalahuoltajista. Miljardin leikkaukset eivät parantaisi palveluita mitenkään – päinvastoin. Leikkaukset ajaisivat soten yhä syvempään ahdinkoon. Miten käy esimerkiksi palvelumaksuille, alle 25-vuotiaiden maksuttomalle ehkäisylle tai mielenterveyspalveluiden jonoille? Leikkaukset sote-palveluista ovat nyrkinisku naamaan yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleville. Sotesta leikkaaminen ei ole kenenkään etu. Se aiheuttaa vain pahoinvointia yhteiskuntaan.

Kokoomus on onnistunut vuodesta toiseen dehumanisoimaan työttömät. Työttömiä pidetään tuella elävinä laiskureina, jotka eivät halua ottaa työtä vastaan. Tämä narratiivi on uponnut kansalaisiin pelottavan tehokkaasti. Todellisuudessa ideologisesti työttömiä on hävettävän vähän, eikä tuilla pysty elämään elämää, niillä pysyy korkeintaan hengissä. Suurin osa työttömistä tarvitsee uudelleen- tai lisäkoulutusta saadakseen työtä, ei keppiä. Leikkaamalla ihmisiltä, joiden koulutus ei vastaa työnantajan tarvetta, ei työllistetä ketään.

Kannustinloukut ovat kokoomuksen peruste sosiaaliturvasta leikkaamiselle. Sosiaaliturvan taso on heidän mukaansa liian korkea. Kokoomus valehtelee. Suomi sai viimeisimmän kerran tämän vuoden helmikuussa moitteet Euroopan neuvostolta sosiaaliturvan liian alhaisesta tasosta. Nyt kokoomus aikoo leikata siitä. Leipäjonot ovat hyvinvointivaltion häpeäpilkku, eivätkä ne tule katoamaan katukuvasta hetkeen, mikäli sosiaaliturvasta leikataan. Yksikään kokoomuslainen ei varmaan ole ikinä leipäjonoa nähnyt. Jos on nähnyt ja silti on valmis leikkaamaan sosiaaliturvasta, on kyseessä moraaliton roisto.

Petteri Orpo on useasti sanonut julkisesti, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Jos kokoomus oikeasti ajattelisi näin, se ajaisi minimipalkkaa lakiin sekä puolustaisi yleissitovia työehtosopimuksia. Palkkojen korottaminen olisi paras, inhimillisin tapa purkaa kannustinloukkuja.

Tämän lisäksi niin kutsutut kiky-maksut kannattaisi siirtää takaisin työnantajan maksettavaksi. Tätäkin kokoomus vastustaa. SAK:n arvion mukaan keskituloinen työntekijä maksaa työuransa aikana palkastaan kiky-maksuja 48 000 euroa. Ei kokoomusta oikeasti kiinnosta työntekijöiden tulotason parantaminen.

Ansiotuloverotusta kokoomus haluaa laskea miljardilla, verukkeenaan pieni- ja keskituloisten nettotulojen kasvattaminen. Todellisuudessa tämäkin on valhe. Veronmaksajain keskusliiton mukaan vuonna 2022 valtion tuloveroa maksetaan vasta noin 40 500 euron bruttotuloilla, kun otetaan huomioon palkansaajan vähennykset. Tämä tarkoittaa sitä, että pieni- ja keskituloiset eivät hyötyisi yhtään kokoomuksen puolustamasta veronalennuksesta. Veronalennukset menisivät suoraan hyvätuloisille. Puhumattakaan siitä, että valtion kassaan tulisi miljardin kokoinen lovi.

Ilmastokriisiä tai luontokatoa kokoomus ei ole politiikallaan ratkaisemassa. Kokoomuksen ainoa lääke on viherpesty kapitalismi. Innovaatioilla pitäisi saada puhdasta energiaa sekä teollisuutta ja näitä myymällä talouskasvua. Huoh…

Suomen ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 31. maaliskuuta. Toisin sanoen, me suomalaiset kulutamme vuodessa kolmen vuoden luonnonvarat. Jossain välissä luonto ehtyy, eikä luonnonvaroja enää ole. Kokoomuksen haihattelu talouskasvusta on mahdoton ja vastuuton. Maapallo ei kestä talouskasvua ja jatkuvaa kulutusta.

Kokoomuksen retoriikka on ollut tavanomaista populistisempaa tänä vuonna. Kun kokoomus julkisti vaaliohjelmansa eduskuntavaaleihin, Petteri Orpo puhui “sinivalkoisesta noususta” ja “puhtaan energian suurvallasta”. Tämä retoriikka on populistista, nationalistista ja täysin tulkinnanvaraista mielikuvamarkkinointia vailla konkreettista pohjaa. Hävetkää.

Vain aika näyttää, kuinka pahaan solmuun hyvinvointivaltio joutuu kokoomuksen johdolla. Hyvältä ei kuitenkaan näytä.